Diabetes ja sydän

Sisätautien erikoislääkäri Suvimarja Aranko

Tyypin 2 diabetes lisää valtimoverisuonisairauksien riskiä

Tyypin 2 diabeetikoilla valtimot ahtautuvat tavallista helpommin. Tämä on monen tekijän yhteisvaikutusta. Korkea verensokeri jäykistää verisuonten seinämiä. Tyypin 2 diabetekseen liittyvät tyypilliset rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, korkea veren triglyseridipitoisuus ja matala HDL-kolesterolin osuus kokonaiskolesterolista, aiheuttavat myös valtimoverisuonten jäykistymistä ja ahtautumista.

Diabetes aiheuttaa myös muutoksia elimistön monimutkaisessa hyytymisjärjestelmässä, mikä lisää myös valtimoverisuonten tukkeutumisriskiä. Korkea verenpaine jäykistää osaltaan valtimoverisuonia. Ylipaino aiheuttaa muutoksia elimistön rasvakudoksen aineenvaihdunnassa, minkä seurauksena verisuonille haitallisten välittäjäaineiden määrät lisääntyvät.

Tyypin 2 diabeetikko on aina suuren riskin potilas sydän- ja valtimoverisuonisairauksien suhteen. Muut riskitekijät kuten hoitamaton korkea verenpaine, korkea ”huonon” LDL-kolesterolin pitoisuus ja tupakointi lisäävät tätä riskiä entisestään. On arvioitu, että tyypin 2 diabeetikolla on terveeseen verrattuna noin kolminkertainen riski saada sepelvaltimotauti, mutta tupakointi voi suurentaa riskin 20-kertaiseksi.

Tyypin 2 diabeetikolla on jo diabeteksen toteamisvaiheessa suurentunut riski sairastua valtimoverisuonisairauteen. Sen vuoksi yllä mainittuja tekijöitä on heti taudin toteamisesta lähtien hoidettava mahdollisimman tehokkaasti. Toisaalta sepelvaltimotautipotilailla on paljon toteamatonta tyypin 2 diabetesta. Siksi nykyisin kaikilta sydäninfarkti- ja sepelvaltimotautipotilailta suositetaan tarkistettavaksi verensokeritasot, varsinkin, jos on keskivartalolle painottuvaa ylipainoa ja/tai lähisuvussa tyypin 2 diabetesta.

Miten valtimoverisuonisairaus ilmenee?

Sekä pienet että suuret valtimot voivat ahtautua. Sydämen sepelvaltimosuonten ahtautuminen aiheuttaa sepelvaltimotaudin eli angina pectoriksen. Sydämeen verta ja happea tuovia sepelvaltimoita on kolme suurta pääsuonirunkoa. Jos jonkin suuren päärungon alueelle tulee täydellinen tukos tai hyvin tiukka ahtauma, voi se aiheuttaa äkillisen sydänlihaskuolion eli sydäninfarktin.

Aivoihin verta vievät valtimot voivat myös ahtautua ja tiukka ahtauma tai täydellinen tukos voi aiheuttaa aivohalvauksen eli aivoinfarktin. Hoitamaton verenpainetauti lisää huomattavasti aivoinfarktin riskiä. Riski lisääntyy myös iän myötä.

Keskisuurten valtimoiden ahtaumat ja tukokset voivat aiheuttaa verenkierron häiriöitä alaraajoihin. Tällöin ilmaantuu katkokävelyoire: yleensä säären alueelle, mutta joskus myös reisien tasolle ilmaantuu liikkuessa puristava kipu, joka usein helpottaa muutamassa minuutissa pysähtyessä tai vauhtia hiljentäessä. Tupakointi lisää voimakkaasti tämän alaraajavaltimoahtauman riskiä.

Erektiohäiriöissä on diabeetikolla yleensä syynä sekä pienten verisuonten että hermotuksen muutokset.

Perinteiset diabeteksen lisäsairaudet, 

ovat seurausta huonosta diabetestasapainosta, mutta myös niissä on mukana pienten valtimoiden sairaus, ja siksi esim. korkea hoitamaton verenpaine tai korkeat rasva-arvot lisäävät omalta osaltaan näiden lisäsairauksien ilmaantuvuutta.

Sepelvaltimotaudin oireet

Tyypillinen sepelvaltimotaudin oire on laaja-alainen puristava rintakipu, joka säteilee kaulalle tai käsivarsiin. Yleensä kipu ilmaantuu fyysisen rasituksen aikana ja laantuu nopeasti muutamassa minuutissa, kun rasitus keskeytyy. Käsillä tehtävä työ voi tuoda oireen jo kevyemmällä rasitustasolla. Oireiston edetessä kipuoire ilmaantuu kevyemmän rasituksen aikana, ja myös esim. yöllistä lepokipua voi esiintyä. Kipu voi tuntua myös närästävänä kipuna rintalastan takana.

Tyypin 2 diabeetikolla sepelvaltimo-oireisto on usein epätyypillinen. Tämä johtuu ainakin osittain diabeettisesta autonomisesta neuropatiasta. Aiemmasta poikkeava hengästyminen tai voimattomuus fyysisen rasituksen aikana voi olla merkki diabeetikon sepelvaltimotaudista.

Diabeetikon pienten suonten sepelvaltimotauti

Diabeetikolla sepelvaltimotaudin ahtaumat eivät aina ole suurissa sepelvaltimosuonten päärungoissa, vaan esiintyy enemmän niin sanottua pienten suonten sepelvaltimotautia.Tällöin muutokset ovat sepelvaltimosuonten pienemmissä ääreissuonissa. Tässä tapauksessa ohitusleikkauksella tai pallolaajennuksella ei välttämättä saavuteta mitään hyötyä oireiston helpottamiseksi tai ennusteen parantamiseksi. Tällöin hoitona ovat mahdollisimman tehokas verenpaineen, rasvojen ja -sokerin hoidon toteuttaminen.

Miten estää ja hoitaa diabeetikon sydäninfarkti- ja aivoinfarktiriskiä?

Vaikka diabeetikolla on suurentunut verisuonisairausriski, voidaan tilannetta hoitaa varsin tehokkaasti. Kaikille tyypin 2 diabeetikoille suositetaan aloitettavaksi heti taudin toteamisvaiheessa pieniannoksinen asetyylisalisyylihappo. Veressämme on verihiutaleita, jotka verisuonen seinämän vahingoittuessa kerääntyvät vioittuneeseen kohtaan korjaamaan tilannetta, esim. haavan kohdalle tyrehdyttämään verenvuotoa. Diabeetikolla nämä verihiutaleet toimivat yli-innokkaasti ja kerääntyvät esim. verisuonen sisäseinämään rasvajuosteen kohdalle kasoiksi. Pieni asetyylisalisyylihappo-lääkitys vähentää verihiutaleiden liimautumis- ja kasaantumistaipumusta.

Hyvä diabeteksen hoitotasapaino vähentää sydän- ja verisuonisairausriskiä. Kun HbA1C-arvo korjaantuu 1 % verran, vähenee sepelvaltimotautiriski noin 14 % (UKPDS-tutkimus). On näyttöä siitä, että korkea aterian jälkeinen verensokeri voi olla selvä riskitekijä sepelvaltimotaudin suhteen.

Verenpaineen tehokas hoito on hyvin tärkeää sekä sydäninfarkti- että aivoinfarktiriskin kannalta. Diabeetikon verenpaineen tavoitetaso on 130/80 mmHg tai alle. Jos on todettu diabeettinen munuaissairaus eli nefropatia, pyritään verenpainetasolle 120-130/80 mmHg.

Triglyseridi- ja kolesteroliarvot tulee saada tavoitetasolle:

  • LDL-kolesteroli alle 2,5 mmol/l (alle 1,8, jos sepelvaltimotauti)
  • HDL-kolesteroli yli 1,1 mmol/l
  • triglyseridit alle 1,7 mmol/l.

Laajoissa tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että nimenomaan diabeetikot näyttävät hyötyvän rasva-arvojen huolellisesta hoidosta. Siksi uusi (2006) suositus LDL-kolesterolitasoksi sepelvaltimotautia sairastavalle diabeetikolle on alle 1,8 mmol/l.

Tupakoinnin lopettamisen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Kaikkien diabeetikoiden tulisi tehdä kaikkensa tupakoinnin lopettamiseksi, sepelvaltimotautia sairastava diabeetikko tuhoaa yllä mainittujen toimenpiteiden vaikutuksen jatkamalla tupakointiaan.

Sivun alkuun