Insuliinihoito

Sisätautien erikoislääkäri Suvimarja Aranko

Koska ja miksi insuliinihoito?

Insuliinihoito on yksi tyypin 2 diabeteksen lääkehoidoista. Mikäli elintapamuutoksilla ja tablettilääkityksellä ei saavuteta hoitotavoitteita, on aika suunnitella insuliinihoitoa. Jos verensokeritaso on kovin korkea jo diabeteksen toteamisvaiheessa, voi insuliinihoito olla hyvä hoito heti hoidon alussa. Koska huono hoitotasapaino koko ajan lisää riskiä diabeteksen elinmuutoksille ja on joka päivä riskitekijä myös sepelvaltimotaudille, ei huonon hoitotasapainon kanssa kannata odottaa liian pitkään.

Selvitä hoitotiimisi kanssa, mitkä ovat yhteiset tavoitteenne hoitotasapainollesi:

  • mitä aamun paastoverensokeriarvojen tulisi olla
  • mitä aterian jälkeisten verensokerien tulisi olla
  • mikä olisi hyvä HbA1C–taso.

Asettakaa myös aikatavoite, jossa pyritte nuo hoitotavoitteet saavuttamaan: sinä riittävällä liikunnalla ja ruokailutottumusten muutoksilla, hoitotiimisi ohjaamalla, kannustamalla ja antamalla sopivan ja riittävän tehokkaan lääkityksen.

Tyypin 2 diabeteksessa on useita eri tapoja toteuttaa insuliinihoito. Hoidon suunnittelussa otetaan huomioon

  • diabeetikon päivittäinen ruokailurytmi (koska yleensä syö päivän pääaterian, onko aamiainen tai iltapala kuinka tukeva?)
  • haiman jäljellä oleva kyky tuottaa insuliinia ja
  • insuliiniresistenssin vaikeusaste (ks. Mitä diabetes on?  / Insuliiniresistenssi ja Insuliinipuutoksen kehittyminen)

Insuliinihoito ei koskaan aiheuta haiman oman insuliinituotannon sammumista. Päinvastoin, huonossa hoitotasapainossa jatkuvasti korkea verensokeri voi aiheuttaa ”haimalaman”, jolloin haima tuottaa insuliinia huonosti. Tilanteen korjaaminen insuliinihoidolla voi korjata haiman omaa insuliinituotantoa. Insuliinihoito voidaan tyypin 2 diabeteksessa aina myös lopettaa, jos esim. elämäntapamuutoksillasi saat tasapainosi paremmaksi. Vahvassa insuliiniresistenssissä insuliinihoito voi lisätä haiman oman insuliinin toimintakykyä kudoksissa. Jos haiman oma insuliinituotanto on selvästi riittämätön, ei tablettilääkkeillä ole mahdollista saavuttaa hyvää hoitotasapainoa ilman insuliinihoitoa.

Miten insuliini pistetään?

Insuliinin käyttöön on kehitetty insuliinikynät:

  • esitäytetyt insuliinikynät - saat apteekista valmiin kynän (pienin pakkauskoko on viiden kynän pakkaus, joka ei sisällä neuloja). Kun olet käyttänyt kynän sisältämän insuliinin loppuun, heität kynän pois ja aloitat uuden
  • säiliökynät, jolloin sinulla on käytössäsi kynähylsy, johon asetat uuden apteekista saamasi insuliinisäiliön edellisen loputtua. Tällaisen säiliökynän (samoin kuin kummassakin kynämallissa käytettävät neulat) saat samasta paikasta kuin verensokerimittarissasi käyttämäsi liuskat.

Neulat ovat kynissä nykyisin varsin ohuita. Pistäminen niillä on helppoa ja kivutonta. Ohuet neulat tukkeutuvat tai vääntyvät helposti, minkä vuoksi neula suositellaan vaihdettavaksi jokaisen piston jälkeen. Ainakaan ei suositella käyttämään samaa neulaa kuin päivän ajan, jos hoitoon kuuluu useampia pistoksia päivässä. Neuloissa on ohut silikonipäällys suojaamassa ihoa. Tämä silikonisuojakin kuluu pois varsin nopeasti samalla neulalla useamman kerran pistettäessä. Vielä käyttämättömät insuliinikynät tai -säiliöt tulee säilyttää jääkaapissa, mutta käytössä oleva insuliinikynä voi olla normaalissa huoneenlämmössä. Talvella on varottava insuliinin jäätymistä ulkona, ja kesällä kynän jäämistä auringonpaisteeseen esim. pöydälle ikkunan lähelle tai autoon. Kummassakin tapauksessa insuliini menettää vaikutustehonsa. Insuliini pistetään ihonalaiseen rasvakudokseen. Tyypin 2 diabeteksessa käytetään pistoalueena yleensä vatsaa, mutta myös reisiä voi käyttää. Pistoskohtaa tulee vaihtaa, koska aina samaan kohtaan pistettynä insuliini voi aiheuttaa rasvakudoksen ärtymisen. Tällöin insuliini ei imeydy hyvin ja tasaisesti verenkiertoon.

Eri insuliinityypit

Haiman toimiessa normaalisti, sen beetasolut valmistavat koko ajan sopivan määrän insuliinia elimistön tarpeisiin paastotilanteessa. Kun ihminen syö, haima tuottaa nopeasti lisäinsuliinia vastaanottamaan ruoan hiilihydraatit. Tätä toimintamallia pyritään matkimaan myös pistetyillä insuliineilla. Siksi on olemassa vaikutusajaltaan erilaisia insuliinivalmisteita. Insuliinit voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
- lyhytvaikutteiset insuliinit  (käytetään myös nimitystä ateriainsuliini tai pikainsuliini)
- pitkävaikutteiset insuliinit (käytetään myös nimitystä perusinsuliini)
- sekoiteinsuliinit, joilla on sekä lyhyt- että pitkävaikutteinen vaikutus

Viime vuosina on kehitetty useita sekä lyhyt- että pitkävaikutteisia insuliineja, jotka vaikutukseltaan elimistössä muistuttavat enemmän haiman oman insuliinin vaikutuskäyrää kuin vanhemmat insuliinit. Näitä insuliineja kutsutaan myös insuliinianalogeiksi.

Tyypin 2 diabeteksen hoidossa voidaan käyttää

  • pelkästään pitkävaikutteista insuliinia
  • pelkästään sekoiteinsuliinia
  • pitkävaikutteista insuliinia yhdessä lyhytvaikutteisen insuliinin kanssa
  • pitkävaikutteista insuliinia ja sekoiteinsuliinia samalla potilaalla eri aikaan päivästä
  • tai joskus pelkästään lyhytvaikutteista insuliinia yhdessä tablettihoidon kanssa.

Kaikkien insuliinien kanssa voi käyttää myös joitakin tablettilääkkeitä, yleisimmin metformiinia. Tällaista insuliinin ja tablettilääkityksen yhdistelmää kutsutaan yhdistelmähoidoksi. Insuliinin pistoskertoja voi olla yhdestä neljään päivässä, hoitomallista riippuen. Insuliiniresistenssistä johtuen tyypin 2 diabeetikko tarvitsee usein suhteessa paljon isompia insuliiniannoksia kuin tyypin 1 diabeetikko.

Miten elämäsi muuttuu, kun insuliinihoito aloitetaan?

Hoidon tavoitteena on hyvä hoitotasapaino ja mahdollisimman normaali verensokeri koko vuorokauden ajan. Kun tähän päästään, diabeetikko kokee sen usein parempana olona: korkean verensokerin aiheuttama väsymys väistyy.

Nykyaikainen insuliinihoito ei edellytä välipaloja tai säännöllistä ruokailurytmiä. Tavallinen, terveellinen ruokavalio jatkuu ja ateria-ajat ja koot voivat vaihdella päivästä toiseen. Jos käytössä on pelkkä pitkävaikutteinen insuliini, otetaan se kerran tai kahdesti vuorokaudessa ateria-ajoista tai ateriamääristä riippumatta. Sekoiteinsuliini ja lyhytvaikutteinen insuliini otetaan aterian yhteydessä, 0-15 minuuttia ennen ateriaa tai aterian päätyttyä. Jos sinulla on käytössä ateriainsuliini tai sekoiteinsuliini, on hyvä tietää, missä ravintoryhmissä on hiilihydraattia. Näitä ovat maitotuotteet, viljatuotteet, peruna, pasta, riisi, marjat ja hedelmät. Ruoka-annosten sisältämiä tarkkoja hiilihydraattimääriä ei kuitenkaan yleensä tarvitse sen tarkemmin arvioida toisin kuin tyypin 1 diabeteksen insuliinihoidossa.

Jos liikut tavallista runsaammin tai pitkäkestoisemmin esim. loman tai viikonlopun aikana, keskustele hoitotiimisi kanssa, tarvitseeko se ottaa huomioon käyttämässäsi insuliinihoitomallissa ja jos, niin miten. Tavallinen päivästä toiseen vaihteleva hyötyliikunta tai reilun tunnin pituinen reipastahtisempikaan kuntoliikunta ei yleensä aiheuta muutoksia insuliinihoitoon.

Jos sinulla on selvästi huono hoitotasapaino, karkaa korkean verensokerin vuoksi myös munuaisten kautta virtsaan sokeria. Tämä ilmenee runsaampana virtsaamistarpeena. Virtsaan erittyvän sokerin myötä menetät myös energiaa elimistöstäsi. Virtsaan voi karata sokerin mukana jopa useampi sata kilokaloria vuorokaudessa. Insuliinihoidon myötä tasapaino paranee ja virtsaan erittyvän sokerin määrä pienenee tai häviää kokonaan. Silloin elimistöösi jää päivässä enemmän energiaa kuin aiemmin. Jos et huomioi tätä vähentämällä jonkin verran syömääsi energiamäärää, voi painosi nousta insuliinihoidon alussa. Keskustele tästä diabeteshoitajasi kanssa ja arvioikaa, minkälaisia energiavähennyksiä voisit ruokailussasi tällöin tehdä.

Kun insuliinihoito aloitetaan, on keskeisen tärkeää, että insuliiniannokset nousevat asteittain riittävän suuriksi. Tyypin 2 diabeetikon päivittäiset insuliiniannokset voivat olla varsin isoja, satoja yksiköitä päivässä. Kuitenkin tarvittava annoskoko vaihtelee yksilöittäin, ja siksi aina aloitetaan pienemmistä annoksista, joita kotiverensokeriseurannan mukaan diabeetikko sitten itse titraa ylöspäin annettujen ohjeiden mukaan. Useimmiten annosmuutokset tehdään hoidon alussa 2- 4 päivän välein. Tällöin tarvitaan tietenkin tavallista tiheämpää verensokeriseurantaa. Kun sopivat annokset on saavutettu, voidaan kotimittauksia taas harventaa.

Onko insuliinilla sivuvaikutuksia?

Insuliinilla itsellään ei ole sivuvaikutuksia. Joskus hyvin harvoin insuliinien sisältämät säilöntäaineet voivat aiheuttaa ärsytysreaktiota pistospaikoissa. Tällöin insuliinivalmisteen vaihtaminen voi auttaa. Ärsytysoireet pistospaikassa johtuvat kuitenkin useammin saman pistoskohdan käyttämisestä, vanhasta neulasta tai joskus pistostekniikasta. Keskustele näistä diabeteshoitajan kanssa ja tarkista ajoittain pistospaikkasi.

Liian suuri insuliiniannos voi aiheuttaa matalan verensokerin eli hypoglykemian. Hypoglykemiat ovat tyypin 2 diabeetikoilla selvästi harvinaisempia kuin tyypin 1 diabeetikoilla. Vaikeat, toisen apua vaativat hypoglykemiat varsinkin ovat harvinaisia, suurimmalla osalla tyypin 2 diabeetikoista niitä ei esiinny koskaan. Kun hoitotasapaino paranee insuliinihoidon aikana, elimistön insuliiniherkkyys paranee, ja tällöin joskus hoidon onnistuessa voi insuliinitarve pienentyä. Jos tunnet poikkeavaa näläntunnetta, hikoilua, käsien tärinää tai suun seudun puutumista, tarkista verensokerisi. Jos se on matala, korjaa tilanne pienellä hiilihydraattimäärällä (ks. hypoglykemia ). Yksittäinen lievä matala verensokerituntemus ei edellytä muutoksia insuliinihoidossa. Jos tuntemuksia esiintyy useammin, esim. kerran viikossa, ota yhteyttä diabeteshoitajaasi tai mainitse asiasta seuraavan vastaanottokäynnin yhteydessä.

Insuliinihoito on tehokas ja turvallinen tapa korjata huono diabeteksen hoitotasapaino silloin, kun elämäntapamuutokset ja tablettihoito eivät tehoa riittävästi. Insuliinihoito on nykyinsuliineilla ja pistosvälineillä helppo toteuttaa. Jos pelkäät jotain asiaa insuliinihoidossa, kerro se hoitotiimillesi: insuliinihoitoon liittyy paljon virheellisiä ennakkokäsityksiä.

Sivun alkuun