Mitä diabetes on?
Sisätautien erikoislääkäri Suvimarja Aranko
Diabetes on sairaus, jossa veren sokeripitoisuus kohoaa. Diabetes jaotellaan kahteen sairauden tyyppiin: tyypin 1 ja tyypin 2 diabetes. Aiemmin puhuttiin nuoruusiän ja aikuisiän diabeteksesta, mutta koska tyypin 1 diabetes voi puhjeta vasta aikuisiällä ja ylipainoinen nuori voi sairastua tyypin 2 diabetekseen, on selkeämpää puhua tyypin 1 ja 2 diabeteksesta.
Insuliinin vaikutuksista elimistössä
Kummassakin diabetestyypissä puuttuu normaali insuliinivaikutus, ja tämän seurauksena veren sokeri eli glukoosi pääsee kohoamaan. Insuliini on haimassa olevien beeta-solujen tuottama hormoni. Sen tehtävänä elimistössä on säädellä energia-aineenvaihduntaa. Insuliinin säätelee sokeriaineenvaihduntaan, mutta sillä on seurausvaikutuksia myös elimistön rasva- ja valkuaisaine-aineenvaihduntaan. Ravintoaineet, joita nautimme, ja joissa on hiilihydraatteja, pilkkoutuvat elimistössä glukoosiksi. Elimistön kudoksissa, mm lihasten pinnalla, on insuliinireseptoreita, paikkoja, joihin insuliini kiinnittyy kuin avain lukkoon. Tämän seurauksena kyseinen kudos voi käyttää hyväkseen verenkierrossa olevaa glukoosia.
Maksa on keskeinen elin elimistön energia-aineenvaihdunnan säätelyssä. Se varastoi ruoansulatuksesta tullutta sokeria varastoihinsa varastosokeriksi, jota sitten paastotilassa taas vapautetaan verenkiertoon. Se myös muuntaa osan sokerista rasvahapoiksi, jotka verenkierto kuljettaa rasvakudokseen varastorasvaksi. Maksa pystyy myös tuottamaan sokeria rasvojen ja valkuaisaineiden osasista, jolloin myös paastotilassa tai lisääntyneessä energiantarpeessa elimistön käytettävänä on riittävästi glukoosia. Insuliini ohjaa näitä maksan toimintoja.
Insuliiniresistenssi – keskeinen häiriö tyypin 2 diabeteksessa
Tyypin 1 diabeteksessa elimistön oma immuunijärjestelmä tuhoaa haiman beeta-soluja, ja kehittyy insuliininpuutos. Tyypin 2 diabeteksessa ensisijainen häiriö on insuliiniresistenssin kehittyminen. Insuliiniresistenssi tarkoittaa tilaa, jossa insuliinin vaikutus kudoksissa on heikentynyt. Haiman beeta-solut tuottavat tyypin 2 diabeteksen alkuvaiheessa riittävästi insuliinia, mutta kudosten pinnalla olevat insuliinin vaikutuspaikat, reseptorit, ovat ikään kuin kiinni, eikä insuliini pääse normaalisti vaikuttamaan niiden kautta. Insuliiniresistenssi kehittyy usein jopa vuosia ennen varsinaista diabetesta eli koholla olevia veren sokeriarvoja. Tyypin 2 diabetekseen liittyy aina jonkin asteinen insuliiniresistenssi. Insuliiniresistenssiä esiintyy myös ylipainoisilla ei-diabeetikoilla, ja diabeetikoiden sukulaisilla. Myös esim. kihtiä sairastavilla tai rasva-aineenvaihdunnan häiriöistä kärsivillä insuliiniresistenssi on yleinen. Ylipaino ja vähäinen liikunta lisäävät insuliiniresistenssiä. Vastaavasti laihduttamalla ja lisäämällä liikuntaa voi parantaa kudostensa insuliiniherkyyttä ja saada haiman tuottama insuliini tehokkaampaan käyttöön. Tämä on tärkeä ja keskeinen osa tyypin 2 diabeteksen hyvää hoitoa.
Insuliiniresistenssi aiheuttaa elimistössä laaja-alaisen häiriötilan, joka altistaa verisuonisairauksien kehittymiselle. Se aiheuttaa kiihtynyttä tukosmuodostusta, huonontaa verisuonten seinämien normaalia toimintaa, ja lisää valkosolujen tuottamien tulehdusvälittäjäaineiden pitoisuuksia. Insuliiniresistenssi altistaa myös verenpaineen nousulle ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöille. Tyypin 2 diabetes on nimenomaan valtimoverisuontaudeille altistava sairaus, insuliiniresistenssi lisää tätä valtimosairausriskiä, ja toisinpäin: liikkumalla ja painonhallinnalla diabeetikko itse voi tehokkaasti vähentää riskiä sairastua ja kuolla valtimoverisuonisairauksiin, kuten sydäninfarktiin tai aivoinfarktiin. Katso valtimosairaudet.
Verensokerin vaihtelut terveellä ja tyypin 2 diabeetikolla
Terveellä ihmisellä, jolla sokeriaineenvaihdunta on normaalia, pysyy veren sokeripitoisuus varsin tarkasti arvojen 4- 8 mmol/l välillä. Kun ihminen syö, tuottaa haima hyvin nopeasti lisää insuliinia, joka ohjaa ruoan hiilihydraatit solujen, esim. lihasten energiankäyttöön. Insuliini myös ohjaa osan hiilihydraatista ja myös osan ravinnon rasvasta varastotilaan maksaan ja rasvakudokseen odottamaan myöhempää käyttötarvetta. Näin verensokeri pysyy normaalina, kun aterian hiilihydraatit ja niistä pilkkoutunut glukoosi otetaan insuliinin ohjaamana joko heti elimistön käyttöön tai varastoidaan mielekkäästi.
Tyypin 2 diabeteksessa haiman insuliinituotanto aterian yhteydessä on laiskistunut, se tuottaa aterian tarvitseman lisäinsuliinimäärän hidastuneesti ja myös määrältään liian vähäisenä. Tämän seurauksena aterian jälkeinen verensokeri nousee yli normaalin (yli 8 mmol/l). Aterian jälkeistä verensokerin nousua lisää vielä insuliiniresistenssi, eli vaikka haima tuottaisikin insuliinia, sen vaikutus kudoksissa on heikentynyt ja verenkiertoon ateriasta tullut glukoosi ei pääse kudoksiin tai varastotilaan.
Toinen ilmiö tyypin 2 diabeteksessa on koholla olevat paastoverensokerit. Aamulla verensokerin tulisi olla 4-6 mmol/l, ennen aterioita 4-7 mmol/l Jos insuliinin vaikutus maksaan on insuliiniresistenssin vuoksi heikentynyt, tuottaa maksa tarpeettomasti sokeria vereen varastoistaan (= maksan sokerin uudistuotanto eli glukoneogeneesi), ja paastoverensokerit kohoavat. Aamulla verensokeri vois siis olla koholla, koska insuliinin normaali vaikutus elimistössä on heikentynyt insuliiniresistenssin vuoksi, ja tämän seurauksena maksa tuottaa epätarkoituksenmukaisesti sokeria verenkiertoon varastoistaan.
Aamuverensokeri voi myös olla koholla, koska se on illalla aterioiden jälkeen jäänyt hyvin korkealle, eikä yön aikana ole ehtinyt normaalistua. Tyypin 2 diabeetikon olisi hyvä kotiverensokeriseurannassa mitata aamu-verensokeri, mutta myös aterian jälkeistä verensokeria ja joskus myös nukkumaanmeno verensokeri. Näin voidaan kartoittaa kaikki yllä kuvatut tyypin 2 diabeteksen sokeriaineenvaihdunnan häiriöt.
Keskustele diabeteshoitajan ja lääkärin kanssa, mitä verensokeriarvoja ja kuinka usein sinun tulisi mitata. Katso myös verensokerin omaseuranta
Insuliinipuutoksen kehittyminen tyypin 2 diabeteksessa
Haima pyrkii korjaamaan insuliiniresistenssiä tuottamalla enemmän insuliinia. Alkuvaiheen tyypin 2 diabeteksessa voidaan usein todeta tavallista korkeampia insuliinipitoisuuksia. Jatkuva ”ylityö” on kuitenkin haitallista beeta-soluille, ja nykyisin tiedetään, että tyypin 2 diabeteksessa ajan myötä beeta-solujen insuliinituotanto huononee. Veren korkea sokeripitoisuus, mutta myös lisääntynyt rasvahappopitoisuus, on haitallista beeta-solujen toiminnalle. Beeta-solut uusiutuvat jatkuvasti elämän aikana, mutta huonoissa olosuhteissa, korkean verensokeripitoisuuden, korkean veren rasvahappopitoisuuden ja jatkuvan insuliinin ylituotannon aikana haiman beetasolujen määrä vähenee ja insuliinin tuotantokyky laskee. Tämän seurauksena tyypin 2 diabeetikollekin voi kehittyä insuliininpuutos. Pitämällä diabetestasapaino mahdollisimman hyvänä eli verensokerit mahdollisimman normaaleina voidaan ilmeisesti hidastaa tätä haiman beetasolujen toiminnan huononemista.
Joskus jo tyyppi 2 diabeteksen toteamisvaiheessa verensokerit voivat olla hyvin korkeita ja samoin diabeteksen hoitotasapainoa mittaava HbA1C arvo voi olla hyvin korkea. Tällöin usein diabetes ei olekaan tuore, vaan on ollut salaa hoitamattomana olemassa jo ehkä vuosia. Korkea verensokeri voi aiheuttaa insuliinin erityshäiriötä, puhutaan korkean verensokerin aiheuttamasta haimalamasta. Tällöin voidaan nopeassa tahdissa tarvita useampaakin diabeteslääkitystä ja usein myös insuliinia tilanteen korjaamiseksi. Tehokkaalla hoidolla, jossa aina ensimmäinen ja tärkein hoitotoimenpide on liikunnan lisääminen ja painon hallinta, voidaan tällaisessa tilanteessa haimalama saada korjattua ja oma insuliinituotanto tehokkaammaksi. Tällöin voidaan tilanteen korjaannuttua lääkitystä sitten vähentääkin.
Tyypin 2 diabeteksen hoidon kulmakivet
Tyypin 2 diabeteksen hoidon kulmakivet ovat insuliiniresistenssin vähentäminen ja oman haiman insuliinitoiminnan ylläpitäminen mahdollisimman hyvänä mahdollisimman pitkään. Insuliiniresistenssin vähentämisen tärkein ja tehokkain hoitokeino on säännöllisen liikunnan lisääminen ja ylipainon hallinta. Esim reipas kävely on osoitettu erittäin hyväksi hoitomuodoksi – kunhan sitä on riittävän säännöllisesti riittävän paljon. Painon hallinnassa jo 5 % painonlasku voi tuottaa tuloksia. Osa diabeteksen hoitoon käytettävistä lääkkeistä vaikuttaa nimenomaan insuliiniresistenssin vähentämisen kautta. Usein potilaalla, jolla on vahva insuliiniresistenssi, vartalolle painottuva selvä ylipaino, vähäinen liikkuminen ja korkeat verensokerit, tarvita näiden lääkkeiden yhdistelmäkäyttöä.
Mahdollisimman hyvä sokeritasapaino näyttää suojaavan oman haiman insuliinituotannon säilymistä. Myös sisäelinten rasvoittumisen väheneminen ja elimistön rasva-aineenvaihdunnan korjaantuminen vaikuttanevat haiman toimintaan.
Mikäli on jo kehittynyt haiman insuliinituotannon häiriö, tarvitaan myös insuliinin tuotantoa lisäävää lääkitystä. Oman haiman riittämätön insuliinituotanto on usein todettavissa korkeista aterian jälkeisistä verensokereista. normaalisti aterian jälkeen verensokeri on alle 8 mmol/l, ja ateria ei nosta verensokeria ateriaa edeltävästä verensokeriarvosta yli 2-3 mmol/l.
Tyypin 2 diabeteksen hoidossa vähintään yhtä tärkeää kuin verensokereiden hyvä hoito on verenpainetaudin ja veren rasvojen (kolesteroli-arvot ja triglyseridi) tehokas hoito.
Sivun alkuun