Tietoa insuliinista

Dosentti Ilkka Sipilä

Liian vähäinen insuliinin saanti on haitallista. Elimistö tarvitsee ainakin pieniä määriä insuliinia jatkuvasti peruselintoimintoja varten. Sen lisäksi hiilihydraattia ei pystytä käyttämään energiaksi ilman insuliinia. Lapsenne tarvitsee riittävää insuliinihoitoa taudin toteamisesta alkaen koko loppuelämänsä ajan. Insuliinin tarve voidaan jakaa perusinsuliinin ja ateriainsuliinin tarpeeseen.

Riittämättömän insuliinihoidon seurauksena voi olla:

• huono hoitotasapaino, joka näkyy esim. HbA1C:n arvon kohoamisena
• hidastunut kasvu (pituus ja paino)
• puberteetin viivästyminen
• huono elämänlaatu

Tyypin 1 diabetesta sairastavat henkilöt tarvitsevat insuliinikorvaushoitoa taudin toteamisesta alkaen koko loppuelämänsä ajan. Eri aikoina tarvitaan insuliinia erilaisia määriä. Korvaushoidon järjestämiseksi on nykyään olemassa useita eri keinoja käyttäen erilaisia insuliineja ja insuliinianalogeja sekä erilaisia insuliinin annosteluvälineitä.

On olemassa erityyppisiä insuliineja ja niiden yhdistelmiä sekä insuliinianalogeja:

Pikavaikutteinen insuliini (insuliinianalogi)

• käytetään yksinään tai yhdessä muuntyyppisten insuliinien kanssa
• vaikutus alkaa n. 15 minuutin kuluessa pistoksesta
• vaikutus voimakkaimmillaan n. 60 minuutin jälkeen pistoksesta
• pistetään ihonalaiseen rasvakudokseen

Lyhytvaikutteinen insuliini

• nykyään käytetään useimmiten vain pienten lasten konservatiivisessa hoidossa (2- tai 3-pistoshoito)
• käytetään yksinään tai yhdessä muuntyyppisten insuliinien kanssa
• vaikutus alkaa noin ½ tunnin kuluttua pistoksesta ja kestää noin 8 tuntia
• vaikutus voimakkaimmillaan 1-3 tuntia pistoksesta
• pistetään vatsan rasvakudokseen 45 asteen kulmassa

NPH-insuliini (keskipitkä- tai pitkävaikutteinen insuliini)

• nykyisin käytetään etupäässä pienten lasten konservatiivisessa 2- tai 3-pistoshoidossa
• tasainen perusinsuliinivaikutus edellyttää ainakin kolmea pistoskertaa vuorokaudessa
• käytetään usein yhdessä muuntyyppisten insuliinien kanssa
• vaikutus alkaa noin 1,5 tunnin kuluttua pistoksesta ja kestää noin 16 tuntia, pienillä lapsilla usein huomattavastikin lyhyemmän ajan
• vaikutus on voimakkaimmillaan 4-12 tuntia pistoksesta ja pienillä lapsilla vastaavasti aikaisemmin

Pitkävaikutteiset insuliinianalogit

• käytetään insuliinikorvaushoidossa perusinsuliinin tarpeen korvaamiseen
• voidaan käyttää yhtenä (glargiini) tai kahtena pistoksena (detemir) päivässä
• kirkkaita insuliineja, joilla annosvaikutuksen toistettavuus on hyvä
• soveltuvat erinomaisesti monipistoshoidossa perusinsuliinin korvaushoidoksi

Valmiit insuliinisekoitteet

Valmiita insuliinisekoitteita (lyhyt- ja pitkävaikutteisen insuliinin seoksia eri suhteissa) käytetään yksinään tai yhdessä muuntyyppisten insuliinien kanssa, jaettuna 2-3 pistokseen vuorokaudessa:
• saatavilla useita eri sekoitteita, joissa lyhytvaikutteisen insuliinin osuus vaihtelee 25:sta 50:een %. • vaikutuksen voimakkuus vaihtelee sekoitussuhteen mukaan; mitä enemmän seoksessa on lyhytvaikutteista insuliinia, sitä nopeammin sekoite vaikuttaa.

Sekä pitkävaikutteinen insuliini että insuliinisekoitteet pistetään reiden ihon alaiseen rasvakudokseen 45 asteen kulmassa. Ruiskua tai kynää on käänneltävä varovasti ylös alas vähintään kymmenen kertaa juuri ennen pistämistä, jotta insuliini sekoittuu tasaisen vaaleaksi. Jokaisessa pistoksessa on käytettävä uutta neulaa.

Lyhytvaikutteisella ihmisinsuliinilla, pitkävaikutteisella insuliinilla ja insuliinisekoitteilla voidaan nähdä annoksen vaikutusajan pitenevän insuliiniannoksen kasvaessa. Niinpä 1 yksikön vaikutusaika on huomattavasti lyhyempi kuin 10 yksikön!

Insuliinin tarve riippuu sukupuolesta, iästä, painosta ja diabeteksen kestosta:

• Ennen puberteettia ja sen jälkeen päivittäinen insuliinintarve on noin 0,6 – 1,0 yksikköä henkilön painokiloa kohti.
• Puberteetin aikana ja vielä kasvuspurtin jälkeen insuliinin tarve on selvästi suurempi, noin 1,0 – 1,5 tai jopa 2,0 yksikköä henkilön painokiloa kohti. Tytöt tarvitsevat yleensä enemmän insuliinia kuin pojat.

Muistettava:

  • Insuliinin imeytyminen (erityisesti NPH-insuliinin) voi vaihdella suuresti päivittäin.
  • Älä muuta pitkävaikutteisen insuliinin annostusta, ennen kuin olet todennut selkeän toistuvan kaavan verensokerin tasoissa. Lukemien tulisi osoittaa samanlaisia korkeita ja alhaisia tasoja ainakin 3 – 5 tavallisen vuorokauden ajan.
  • Useimmiten monipistoshoidossa pitkävaikutteisen insuliinianalogin osuus on korkeintaan 50 % insuliinin päivittäisestä kokonaisannoksesta silloin, kun hoito on tasapainossa. Jos taas pikavaikutteisen osuus nousee selvästi yli 60 %, voi olla aika lisätä perusinsuliinia.
  • Älä muuta insuliinin annostusta enempää kuin 10 -15 % kerrallaan. Muutoksen määrä riippuu lapsesta, hänen tavallisesta päivittäisestä insuliiniannoksestaan ja pistosten määrästä vuorokaudessa.
  • Älä muuta perusinsuliinin aamu- ja ilta-annosta samalla kertaa.
  • Mittaa lapsen verensokeri keskellä yötä, jos insuliinin ilta-annosta on lisätty. Älä kuitenkaan ota tavaksesi mitata verensokeriarvoja yöllä.
  • Odota aina 3 – 5 päivää annostuksen muutoksen vaikutusten arvioimiseksi.
  • Älä muuta pitkävaikutteisen insuliinin annostusta syntymäpäivinä, sairaspäivinä tai muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; säädä sen sijaan pika- tai lyhytvaikutteisen insuliinin annoksia.
  • Jos tiedossa on epätavallisen raskas liikuntasuoritus, voi pitkävaikutteisen insuliinin aamuannosta vähentää 10 - 20 %.
  • Pitkäkeskoisen liikunnan jälkeen voi myös pitkävaikutteisen insuliinin ilta-annosta olla tarpeen vähentää 10 - 20 %.
  • Huono tasapaino voi johtua pistospaikkojen ihonalaisen kudoksen liikakasvusta (paksuuntumat tai kovettumat).

Sivun alkuun