Diabetes ja munuaiset

Sisätautien erikoislääkäri Suvimarja Aranko

Munuaisten tehtävä

Munuainen toimii elimistön suodattimena. Veri kulkee sen läpi ja suodattuu: hyödylliset aineet palaavat takaisin verenkiertoon ja elimistöön, haitalliset aineet, kuten elimistön kuona-aineet erittyvät virtsaan. Munuaiset pitävät myös kehon nesteet määrältään ja koostumukseltaan oikeina. Munuaiset osallistuvat verenpaineen säätelyyn. Munuaisten tuottamaa erytropoietiini-hormonia tarvitaan punasolujen synnyssä ja munuaiset myös aktivoivat D-vitamiinia elimistön käyttöön.

Munuaisten toiminnan häiriö eli nefropatia ja sen aiheuttajat

Diabeetikon munuaisten toiminnan häiriötä kutsutaan nefropatiaksi. Sitä aiheuttavat liian korkea verensokeri, mutta myös liian korkea verenpaine. Tupakointi lisää riskiä sairastua nefropatiaan. Myös huono rasvatasapaino (korkea kolesteroli ja korkea triglyseridi) näyttää altistavan nefropatialle.

Mitä nefropatiassa tapahtuu

Veri suodattuu munuaisissa munuaiskeräsessä. Munuaiskeräsen voi ajatella olevan kuin siivilä, johon keräsen sisällä kulkeva verisuonisykerö aiheuttaa tietyn paineen, ja siivilän reiät on säädetty juuri oikean kokoisiksi suodatustehtävää varten. Pitkäkestoinen korkea verensokeri lisää painetta munuaiskeräsen verisuonistossa, ja ajan myötä myös jäykistää ja suurentaa siivilän reikiä. Tämän seurauksena munuaisten suodatustoiminta häiriintyy: hyödyllisiä aineita karkaa virtsaan, ja nefropatian kehittyessä pidemmälle kuona-aineiden poiskuljetus virtsaan heikkenee. Munuaisten vajaatoiminnan edelleen  lisääntyessä  myös erytropoietiinin eritys huononee ja voi kehittyä munuaisten vajaatoiminnasta johtuva anemia. Edennyt munuaisten vajaatoiminta voi myös aiheuttaa luun aineenvaihduntahäiriötä, kun D-vitamiinin, kalsiumin ja fosforin tasapaino elimistössä häiriintyy.

Vaikeaa, pitkälle edennyttä munuaisten vajaatoimintaa hoidetaan keinomunuaishoidolla eli dialyysillä. Munuaissiirto voi joskus tulla kyseeseen.

Miten nefropatia todetaan

Nefropatian varhaisvaiheessa, sen ensi merkkinä, virtsaan erittyy vähäisiä määriä albumiinia, joka on elimistön eräs valkuaisaine. Tällöin munuaisten toiminta on vielä muuten varsin normaalia. Albumiinin erittymistä virtsaan kutsutaan mikroalbuminuriaksi. Tätä seurataan yleensä keräämällä yövirtsa. Tyypin 2 diabeteksessa yövirtsan albumiinineritys tarkistetaan yleensä kerran vuodessa. Tyypin 2 diabeetikko on tietämättään voinut sairastaa diabetesta jo pitkään ennen taudin toteamista. Siksi jopa 20 %:lla tyypin 2 diabeetikoista voidaan jo diagnoosivaiheessa todeta mikroalbuminuriahäiriö. Tästä syystä on tärkeää, että tyypin 2 diabeteksessa jo heti alkuvaiheessa kerätään yövirtsanäyte.

Nefropatian edetessä valkuaisten karkaaminen virtsaan lisääntyy. Jossain vaiheessa siirrytään keräämään koko vuorokausivirtsa. Verikokeissa seurataan munuaisten toimintaa kuvaavaa kreatiniini arvoa. Tämä kuitenkin suurenee eli muuttuu poikkeavaksi yleensä vasta paljon myöhemmin kuin todetaan albumiinin erittymistä virtsaan. Myös muut munuaissairaudet, pitkään kestänyt verenpainetauti ja valtimonkovettumatauti, voivat nostaa kreatiniiniarvoa.

Mitä nefropatian toteaminen merkitsee terveydelle?

Munuaisilla on onneksi hyvin suuri toimintakyky: päivittäisessä elämässä  näkyvä munuaisten vajaatoiminta kehittyy vasta, kun suuri osa munuaisten toiminnasta on poissa käytöstä. Mikroalbuminurian ilmaantuminen ei vielä vaikuta päivittäiseen terveydentilaan. Se on kuitenkin merkki häiriötilasta elimistössä, ja tässä luvussa kuvatut hoitotoimet on syytä tehdä huolellisesti, jotta munuaisilla olisi mahdollisimman suotuisat toimintaolosuhteet. Tehostettu verensokerin ja verenpaineen hoito voi joskus parantaa tilannetta niin, että albumiinin erittyminen virtsaan vähenee merkittävästi.

Nefropatia on myös yhteydessä sepelvaltimotautiriskiin: tämänkin vuoksi tupakoinnin lopettaminen, kolesteroliarvojen hoito tavoitetasolle ja verenpaineen hoito ovat hyvin tärkeitä.

Miten ehkäistä ja hoitaa nefropatiaa?

Hyvä diabetestasapaino ja hyvä verenpainetaudin hoito ovat avainkaksikko nefropatian estämisessä ja hoidossa. Nefropatian ilmaantuminen nostaa usein verenpainetta, ja tällöin  joudutaan tehostamaan aiempaa verenpainelääkitystä. Diabeetikolla, jolla on todettu mikroalbuminuria, tulisi pyrkiä verenpainearvoissa tasolle 120-130 /70-80 mmHg – tähän pääsemiseen tarvitaan usein usean verenpainelääkkeen yhdistelmäkäyttöä. Ylipaino ja runsas suolan käyttö nostavat myös verenpainetta.

Jo 60-luvulla todettiin tiettyjen verenpainelääkkeiden suojaavan munuaisia erityisen hyvin nefropatian etenemiseltä. Nämä lääkkeet ovatkin yleensä diabeetikon verenpainetaudin ensilääkkeet. Niitä käytetään myös nefropatian hoidossa suojaamaan munuaisia, vaikka verenpainearvot olisivatkin hyviä. Eli jos sinulla  todetaan  albumiinin erittymistä virtsaan, lääkärisi aloittaa tämän lääkityksen hoitamaan ja suojaamaan munuaisiasi.

Tupakoinnin lopettamisella voi tehokkaasti suojata munuaisiaan. Veren rasva-arvot tulisi saada hyvälle tasolle.

Edenneessä munuaisten vajaatoiminnassa käytetään kalsiumlääkitystä aterioiden yhteydessä tasapainottamaan elimistön kalsium-fosforitasapainoa. Pidemmälle edenneessä munuaisten vajaatoiminnassa tulee myös ruokavaliossa ottaa huomioon tiettyjä rajoitteita valkuaisaineiden ja fosforin saannin suhteen. Tällöin saadaan usein ohjeita ravitsemusterapeutilta. Lievässä nefropatiassa noudatetaan tavanomaista terveellistä ruokavaliota.

Avainasiat nefropatiassa

  • Heti todettaessa tyypin 2 diabetes tulee tarkistaa, onko jo kehittynyt albumiinin liiallista erittymistä virtsaan.
  • Diabeetikko itse voi suojata munuaisiaan pyrkimällä hyvään sokeritasapainoon ja lopettamalla tupakoinnin.
  • Verenpainetaudin tehokas hoito on keskeinen asia nefropatian ehkäisemisessä ja hoidossa.

Sivun alkuun