Insuliinihoitokäytäntöjä
Dosentti Ilkka Sipilä
Insuliinihoidossa pyritään korvaamaan puuttuva insuliinin eritys. Tämä voidaan toteuttaa useammalla eri tavalla, joista
- toisissa yritetään todella sovittaa ulkoisesti annettua insuliinia kehon tarpeisiin aina tilanteen mukaan
- toisissa voidaan elämää pyrkiä sovittamaan yksinkertaiseen insuliinin annosteluun.
Periaatteessa tulisi soveltaa yksinkertaisinta käytäntöä, jolla diabetes saadaan hyvin hallintaan lapsen hyvinvoinnin, kasvun ja HbA1c-mittausten valossa ja saada hoito soveltumaan mukavasti päivittäiseen elämänrytmiin. Pistosten vuorokausimäärää lisäämällä ei välttämättä paranneta HbA1c-tasoja, mutta toisaalta liian yksinkertaisella hoitomallilla ei pystytä seuraamaan tasaistakaan elämänrytmiä.
Diabeteshoitotiimiltä on aina kysyttävä neuvoa ennen hoitokäytännön muuttamista.
Pistos kerran päivässä
Tässä hoitomallissa käytetään pitkävaikutteista insuliinia tai aamulla otettavaa lyhyt- ja pitkävaikutteisten insuliinien sekoitetta. Tämä hoitokäytäntö voi tulla kyseeseen vain lyhyenä ajanjaksona remission (“kuherruskuukausi”) aikana.
Pistos kahdesti tai kolmesti päivässä
Tässä hoitomallissa käytetään lyhyt- ja pitkävaikutteisten insuliinien sekoitetta, jota otetaan ennen aamiaista ja ennen päivällistä. Käytäntöä sovelletaan usein lapsille remission jälkeen ja ennen puberteettia. Sen etuina ovat pistoksien vähyys ja se, ettei pistoksia tarvita kouluaikana. Haittana on se, että lapsi tarvitsee yleensä välipaloja hypoglykemian välttämiseksi ja että ajoittain pistos lyhytvaikutteista insuliinia päivän aikana voi olla tarpeen. Joskus lyhytvaikutteinen ihmisinsuliini voidaan korvata pikainsuliinilla.
Jos päivällisen pitkävaikutteisen annos kasvaa turhan suureksi, lapselle voi tulla hypoglykemia yön aikana, usein klo 1 ja 3 välillä. Jos verensokeri on alhainen yön aikana mutta normaali tai korkea aamulla, voi olla eduksi siirtyä kahden pistoksen käytännöstä kolmen pistoksen käytäntöön. Tällöin pitkävaikutteinen insuliini on otettava nukkumaan mennessä, noin klo 22 – 23. Olennaisen tärkeää on annosten suhteiden oikea jakautuminen.
Etuna 3-pistoshoidossa on se, että insuliiniannoksen säätely liikunnan ja ruokavalion mukaan on helpompaa. Öisen hypoglykemian vaara pienenee myös. Haittoina on pistosten määrän sekä pistoksen unohtamisen vaaran lisääntyminen.
Monipistoshoito
Edellisissä (kertapistos, kaksi- tai 3-pistos-) hoitomalleissa pyrittiin sovittamaan elämä insuliinipistoksiin, mutta monipistoshoito on jo todellinen insuliinikorvaushoito. Insuliinikorvaushoito koostuu perusinsuliinista, joka voidaan antaa yhtenä, kahtena tai useampana päivittäisenä pistoksena käytettävästä insuliinista tai insuliinianalogista riippuen sekä ateriainsuliinista, jota otetaan nautittuun hiilihydraattimäärään suhteuttaen ennen jokaista merkittävää ateriaa.
Monipistoshoidon periaate on, että perusinsuliinia (detemir- tai glargininsuliini) on kokonaisannoksesta n. 40 – 50 % ja loppu koostuu pikainsuliinista, jota annetaan n. 1 IU kymmentä hiilihydraattigrammaa kohti. On tärkeää huomata, että aamulla ja usein lounaalla insuliinia tarvitaan selvästi enemmän eli n. 1½ IU/10 g HH. Iltapalalla ateriainsuliinia voidaan ottaa hieman varovaisemmin.
Monipistoshoidon etuna on se, että sillä voidaan taata jatkuvasti tarvittava perusinsuliinin anabolinen vaikutus ja lisäksi taittaa aterioiden yhteydessä syntyvä verensokerin nousu. Hoitoa voidaan periaatteessa soveltaa mihin tahansa ikäryhmään, mutta se on varmaan parhaimmillaan silloin, kun diabeetikko hoitaa itse itseään ja ymmärtää, mitä hän tekee. Tätä hoitomuotoa voidaan soveltaa pieniinkin lapsiin, mutta se vaatii erittäin hyvän yhteistyön lapsen ja diabetesta hoitavien aikuisten (vanhemmat, päiväkoti, koulu tms.) välillä.
Monipistoshoidon etuna on myös se, että se sallii joustavan elämänrytmin. Insuliiniannosta voidaan muuttaa liikunnan ja ruoka-aikojen vaihtelun mukaan. Haittoja ovat suurempi pistosten ja verensokerimittausten tarve, pistäminen koulussa ja lisääntynyt pistoksen unohtamisen riski. Monipistoshoito edellyttää enemmän osaamista kuin yksinkeraisemmat hoitomuodot.
Sivun alkuun